Veli-Mikko Äijälä

KAMELEONTTI

-tutkimusmatka Mika Pettissalon Performanssitaiteeseen

Alla oleva dokumentti on ladattavissa tästä

Eräässä tamperelaisessa ravintolassa vietetään perinteistä, lauantaista karaoke-iltaa. Ihmiset istuskelevat oluttuoppiensa äärellä ja kuuntelevat vuoroin lavalle kapuavia esiintyjiä. Kesken kaiken ulko-ovet aukeavat, ja sisälle astuu lähes kaksimetrinen hirviö. Suolet vartalosta roikkuen hirviö laahautuu esiintymislavalle ja tarttuu mikrofoniin. Hetken kuluttua taustanauhalta alkaa soida Yö -yhtyeen Joutsenlaulu, ja ruma hirviö alkaa laulaa tämän päälle hempeällä ja korkealla äänellä. Yleisön reaktiot vaihtelevat ihmetyksestä kova-ääniseen hilpeyteen, enemmistön kallistuessa jälkimmäiseen. Tilanteen absurdius on ilmeinen: Rujo hirviö ravintolan karaokeillassa laulamassa herkkää, tunnettua suomalaista musiikkikappaletta.

Kyseessä todellakin on Hirviö. Yksi Mika Pettissalon Kameleontti -nimisen performanssitaide-projektin roolihahmoista. Mika Pettissalo itse on 28-vuotias kuvataiteen opiskelija Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Pettissalo on ennen nykyistä kouluaan suorittanut myös restonomin tutkinnon, mutta vahvojen taiteellisten ambitioidensa johdosta hän on kokenut välttämättömänä siirtymisen aktiiviseksi taiteilijaksi.

Tutkimukseni tarkoituksena oli perehtyä Pettissalon esittämään taiteeseen sekä taiteilijaan itseensä henkilönä, ja selvittää hänen omaa motivaatiotansa esittävän taiteen tekemiseen. Paitsi että itse Pettissalon esittämä performanssitaiteen laji on jo itsessään ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, olen katsonut tärkeäksi myös valottaa kaikkia niitä asioita, jotka ovat johtaneet kyseisen performanssitaidemuodon ja niissä käytettävien roolihahmojen syntymiseen. Näin ollen tarkoituksenani on ollut myös hieman raottaa lisää ihmisen taiteelliseen sieluun johtavaa ikkunaa ja saada lisää ymmärrystä siitä voimasta, joka on johdattanut ihmisiä jo kautta historian itsensä ilmaisemiseen taiteen keinoin. Kiinnostavaa on ollut myös selvittää Pettissalosta ilmenevän aktiivisuuden ja työteliäisyyden taustatekijöitä, musiikin merkitystä hänen esityksissään, sekä ihmisten suhtautumista hänen yllättäviin ”performanssi-iskuihinsa”.

Tutkimus toteutettiin haastatteluiden avulla ja etnografisen tutkimuksen keinoja käyttäen. Ensimmäinen haastattelu tehtiin lokakuussa 2004 opiskelijatoverini Jukka Kokkosen kanssa osana haastattelu- havainnointi- ja äänityskurssia. Haastattelun ohella havainnoimme samana päivänä myös Pettissalon esiintymistä Lampaana Tampereen rautatieaseman asematunnelissa. Toinen haastattelukerta tapahtui tämän vuoden huhtikuussa, jonka jälkeen olin havainnoimassa Pettissalon esiintymistä Hirviönä tamperelaisen Pyynikin Portti nimisen ravintolan karaoke-illassa. Lisäksi olen useita kertoja ollut seuraamassa Pettissalon aikaisempia performanssiesiintymisiä, joissa yhdessä olen ollut myös itse osallisena. Tutkimuksen ohella olen perehtynyt performanssitaidetta käsittelevään kirjallisuuteen, ja pyrkinyt myös rinnastamaan Pettissalon taidetta aikaisempaan performanssitaiteen perinteeseen. Tutkimuksessa on myös käytetty hyväksi esityksistä taltioitua, kuvattua materiaalia ja olen myös tutustunut Pettissalon omien esityksiensä pohjalta tuottamiin elokuviin.

 

HAHMOT JA NIIDEN HISTORIA

Hirviön ohella muita Pettissalon performanssitaiteessaan käyttämiä hahmoja ovat Lammas sekä Kameli. Kaikkien Pettissalon hahmojen perustana ovat hänen itse valmistamansa esiintymisasusteet. Pettissalon performanssitaiteen ideana on esiintyminen kadulla ja erilaisissa tilaisuuksissa asusteisiin verhoutuneena. Pettissalon esitykset eivät ole sidoksissa ainoastaan hänen kotikuntansa Tampereen kaupunkiin. Hän on toteuttanut esityksiään myös muilla paikkakunnilla, kuten Helsingissä, Turussa, Seinäjoella ja Jyväskylässä. Esiintymisen lisäksi Pettissalo myös kuvaa esityksensä tuottaen näistä jälkeenpäin lyhytelokuvia.

Käytetyin hahmo Pettissalon esityksissä on ollut Lammas. Katu-esityksissä lammas tanssii, soittaa viulua sekä mattopiiskasta tehtyä kitaraa taustanauhurista tulevan musiikin mukana. Musiikkina esityksissä Lammas suosii raskasta heavya. Katuesiintymisen ohella Lammas on sankarina useimmissa Pettissalon tuottamissa elokuvissa. Ennen lammaspukua hän käytti pääsääntöisesti kamelipukuaan, joka on ensimmäinen hänen valmistamansa asuste. Lammaspuvun valmistuttua Kameli siirtyi hetkeksi syrjään, mutta esiintyi kuitenkin kesällä 2004 Tampereella Tapahtumien Yössä tuliakrobatia-ryhmän mukana. Hirviöpuvussa hän on alussa mainitun lisäksi muun muassa laulanut joululauluja Helsingin kaduilla, sekä esiintynyt musiikkitilaisuuksissa eri yhtyeiden lavamaskottina. Yhteisiä piirteitä pettissalon esityksissä ovat niiden yllätyksellisyys ja ihmisten välittömien reaktioiden synnyttäminen

Erityisen mielenkiintoista Pettissalon esittävässä taiteessa ovat hänen pukunsa ja niiden roolit. Puvut eivät ole pelkästään ”pukuja esittäjänsä päällä”, vaan pitävät sisällään kokonaisen roolihahmon omine käyttäytymismalleineen. Pukujen syntymisen taustalta löytyy runsaasti henkilökohtaisia tunteita ja ajatuksia, jotka ovat olleet tärkeässä osassa hahmojen roolien muodostumisessa. Seuraavassa olen pyrkinyt selvittämään niitä aikaisempia Pettissalon elämässä olleita tapahtumia, jotka ovat johdattaneet pukujen ja niiden roolihahmojen syntymiseen, sekä selvittää tarkemmin roolihahmoja ja niiden syntymisen taustalla olleita senhetkisiä tekijöitä.

Pettissalo kykenee muistelemaan pitkälle lapsuuteen sijoittuvia tapahtumia. Voisikin ajatella että mieleen painuneet muistot lapsuudesta ovat olleet yhtenä rakennusaineksena nykyisen taidelajin muodostumisprosessissa.

Itse asiassa ihan neljän vanhana [--] niin oli naamiaiset kun asuttiin Punkanharjulla, ja isosisko vei minut naamiaisiin, ja minusta tehtiin Mikki Hiiri, ja se herätti paljon huomiota, ja minua kuvattiin tässä Mikki Hiiri puvussa, ja minä pidin hyvin paljon siitä poseeraamisesta, ja ne kuvat ovat vieläkin tallella [--] että voisko sitä ajatella että ihan lapsuuteen sijoittuis semmonen idea siitä.

Seuraavat Pettissalon elämänvarrella olevat tärkeät elämänvaiheet sijoittuvat nuoruusvuosiin hänen asuessaan maaseudulla. Tällöin hän oli laulajana Juha Palo nimisessä punkbändissä. Joillakin keikoilla lavashow’hun sisältyi esiintyminen erilaisissa asusteisissa. Yhdellä kaikilla bändin jäsenet esiintyivät animaatiohahmoina tutuiksi tulleina Prätkähiirinä. Esiintyessään vuoden 1995 Mommirockissa Mouhijärvellä he olivat pukeutuneet Pettissalon valmistamiin kanapäähineisiin. Pettissalo kuului myös kyseisen tapahtuman järjestäjiin, ja hän oli myös valmistanut paikalle lähes aidonkokoisen lehmäpatsaan. Sekä kanapäähineiden, että lehmäpatsaan valmistukseen oli käytetty paperin, liisterin ja vanhojen kanahäkkien lisäksi runsain mitoin aikaa ja vaivaa.

Pettissalon tuotoksiin suuren vaikutuksen ovat antaneet kasvaminen maaseudulla, sekä sarjakuvataiteilija Gary Larsonin piirtämät eläinhahmoiset sarjakuvat. Ensimmäinen Pettissalon valmistama kokopuku, ennen Kamelia, Lehmää ja Hirviötä, oli Lehmä. Pettissalon mukaan ”Lehmä liittyy hyvin paljon niihin elikoihin, joita oli kotopuolessa”. Lehmän historia sijoittuu niihin vuosiin, jolloin Pettissalo oli Porvoossa opiskelemassa matkailualaa.

Lehmä ei kuitenkaan ollut enää mukana myöhemmässä aktiivisessa performanssitaiteessa. Lehmällä oli vähemmän mukana katuesiintymistä, ja se esiintyikin Pettissalon mukaan enemmänkin ”bileissä ja naamiaisissa, karnevaalimeininkinä”. Lisäksi hän käytti pukua markkinointi ja mainosvälineenä järjestäessään Kivenaika -festivaaleja. Pettissalo jakoi tapahtuman ohjelmalehtisiä kyseiseen asuun pukeutuneena.

Lehmää kuitenkin voidaan Pettissalon mukaan pitää eräänlaisena pioneerihahmona, ensimmäisenä koko kantajansa peittävänä pukuna. Lehmässä oli myös sysäys performanssiesiintymiseen. Tämä kaikki toiminta sijoittui samoihin aikoihin, kun hän oli mukana harrastajateatterissa. Teatteriharrastuksen puitteissa tuli esiintymistaide läheisemmäksi. Lehmällä oli myös kaksi ”kunnon” esitystä: Yksi oli Porvoon hiihtokeskuksessa Lehmän laskiessa lumilaudalla tähtisädetikut sarvissa. Kun Lehmä oli laskeutunut alas, se viihdytti yleisöä tanssimalla palavalla hyppynarulla. Toinen esitys tapahtui Pettissalon koulun järjestämällä risteilyllä. Koulu oli myös järjestänyt risteilyllä tapahtuvan ohjelman, jossa myös Lehmällä oli osa. Lehmä jäi kuitenkin käytöstä pois jo vuonna 2001.

 

KAMELI, LAMMAS JA HIRVIÖ

Vuonna 2003 syntyi Kameli. Kameli-idean syntyä Pettissalo kuvaa seuraavasti:

Kameli… Se oli semmoinen heittolausahdus joka tota… vanha ystäväni heitti joskus: ”Se taisi olla se mikä katkaisi kamelin selän” [--] Myöhemmin puhelin-keskustelussa[ystävän kanssa] mietin että minkä hahmon tekisin, että tekisinkö mää kilpikonnan, vai tekisinkö mää kamelin, niin hän oli ehdottomasti sitä mieltä että ”tee kameli”, se sopis mulle[Pettissalolle] oikein hyvin.

Kamelista alkoi esiintyminen kaupunkien kaduilla. Kameli otti ensimmäisenä käyttöön ilmakitara esitykset mattopiiskalla. Tällöin Pettissalo alkoi myös taltioida esityksiään videokameralle ystävien avustuksella. Kamelina Pettissalo on myös esiintynyt erilaisissa lapsille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, kuten Tarmossa lasten teemapäivillä ja Haiharan nukkemuseossa lasten taidetapahtumassa. Lisäksi kameli on kierrellyt Seinäjoen Provinssirockissa, ja ajellut mopedilla Tampereen keskustassa. Kameli oli ensiaskelia aktiivisessa performanssitaiteen tuottamisessa.

Lammas, Jota Pettissalo kutsuu myös Pässiksi, on Pettissalon koko aktiivisen performanssitaiteilija uran varsinainen kulminaatiopiste. Lampaasta Pettissalon sanoin ”koko homma lähti kunnolla käyntiin”. Lampaan myötä alkoi myös lyhytelokuvien tuottaminen, joiden valmistamiseen hänellä on ollut nykyisen koulunsa puolesta runsaasti resursseja käytössään.

Se synty oikeen sellasesta luontaisesta tarpeesta tekeen semmosta performanssi- esiintymistä lampaana. Se oli 2003 kesällä, eli samana vuonna kuin kameli [--] löyty jätelavalta isot valkoset karvamatot ja sitte sillon oli olo kuin ”pässillä” [--] se on tämmönen hahmo joka diggaa Panteraa ja hakkaa päätänsä seinään… Hevipässi! [--] se tekninen toteutus vaatii että löytää jotain ilmaista, ja sitten alkaa sellanen niinku tee-se-itse meiningillä toteutuva väsääminen.

 

Lampaan syntymisen taustalta Pettissalo pystyy jälleen löytämään tapahtumia lapsuudestaan:

Sekin on varmasti hyvin paljon vaikutteita, sen syntyminen siis saanut tästä että on kasvanut maalla ja ollaan kasvatettu isän kanssa lampaita, ja tää tapahtu ikävuosina 7-10. Et sillon oli semmonen kolmenkymmen päälle lammaskatras. Ja sitten mulla oli myöskin semmonen emon hylkäämä karitsa jota mä aloin syöttään ja juottaan karitsana ja siitä tavallaan tuli minun adoptoima karitsa, että se kulki mun perässä vaikka puuhun.

Katuesiintymisten ohella lammas teki myös iskun Helsingin Tuskafestivaaleille, jossa hän suoritti ilmakitaraesityksen tilaisuuden edustalla. Ilmakitaraesitysten lisäksi lampaalla on käytössään myös viulu, jota Pettissalo kutsuu leikkisästi ”Lampaanviuluksi”. Lammas esiintyi myös Jyväskylän ralleissa, jonka pohjalta Pettissalo on tuottanut kaksikin lyhytelokuvaa.

Lammasprojektille tapahtui taannoin paha takaisku Pettissalon vieraillessa Helsingissä: Pettissalon autoon murtauduttiin, ja muun materiaalin ohella varastettiin myös Lammaspuku sekä Lampaan käyttämä viulu. Tästä huolimatta olen kirjoittaessani käyttänyt Lampaasta preesensmuotoa, sillä Lampaan hahmo ei ole takaiskusta huolimatta kuollut. Pettissalo on sisukkaana taiteilijana suunnitellut valmistavansa uuden puvun Lampaalle.

 

Hirviön syntyminen sijoittuu aikaan, jolloin Pettissalo on jo aloittanut opintonsa Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hirviö on saanut runsaasti vaikutteita englantilaisen brittiheavy-yhtye IronMaidenin maskotista, Eddiestä.

Varsinainen tämmönen oikeen hienon hieno puku. Sen tekninen toteutus on hyvin monenkirjava. Siinä on kaikenlaista uutta materiaalia ja osaamista hyvin paljon. Myöskin semmonen ajatus että se on tämmönen AV-jalusta, että se toimii piilokamerajalustana ja mikrofonina. Tavallaan se on jo hyvin suuntautunut tähän taiteen tekemiseen… semmonen tarkoitushakuisuus… ja niin siihen että se synty niin siihen sysäyksen sille taas anto varmaan niinku sellanen oma syyllisyydentunto,

tuntee itsensä pahaksi. Mulla oli semmonen olo että olen kuin kusipää helvetistä. Tunsin itseni niinku hyvin tällaseksi raadolliseksi tyypiksi ja tavallaan suodatin sen negatiivisen tunteen tähän hahmoon [--] se on sellanen raato jolta on kädet ja jalat hakattu irti ja sillä on semmonen aika kieroon kasvanut virne [--] eihän se ketään pelota oikeesti, et se on tosi huvittavan näkönen.

Karaoke- ja joululaulujen laulamisen lisäksi hirviö on ollut Mauron Maidenin, Iron Maiden covereita soittavan bändin lavalla esiintymässä, Tampereen klubilla esiintyvien yhtyeiden lavamaskottina, näyttäytynyt Iron Maidenin keikalla Helsingissä ja rullaluistellut Helsingin metrossa.

 

Kaikki puvut Pettissalo toteuttaa alusta lähtien itse. Hyvän idean saadessaan hän pyrkii jalostamaan siitä pukua tai korjaamaan valmiissa puvuissa olevia mahdollisia puutteita. Puvut syntyvät paljon omasta tarpeesta tulkita omia tunteita tai sen hetkisiä tunnetiloja. Kaikki puvut kätkevät kantajansa kasvot ja identiteetin.

Kun tekee tosi intensiivisesti ja saa sen vimman tehdä jotain ja luoda vaikka hirviöpuvun niin se niinku kaikki ajatukset voi kanavoida siihen tekemiseen ja työhönsä. Että tota saa niinku huonot tuntemukset pois mielestä [--] sillon kun sitä tekee ja luo sitä pukua niin sille syntyy se oma persoona. Sitä niinku myös rakentaa sitä sen puvun niinku tämmöstä roolia ja käyttäytymistä.

Mikä sen alkusysäyksen sille puvulle antaa on se tietynlainen tunnetila, sitten myöskin se että sattuu löytyy jätelavalta vaikka kaks paimentolaismattoo[--] Sitten ku se on valmis se puku niin kyllä se on vähän niin kuin tyhjä pöytä tai semmonen vastasyntynyt lapsi, joka alkaa ikään kuin kasvaan ja kehittyyn. Että kun sain kamelipuvun valmiiks ja menin sillä Helsinkiin, sillon 2003 keväällä, niin mää olin kyllä tavallaan aika hämmentynyt siitä puvusta. Oman identiteetin kätkemisestä eli siitä että nyt niinku on ikään kuin kamelina täällä heilumassa. Sitä oli hirmu ujo ku ei tiennyt mitenkä pitäis luontevasti käyttäytyä [--] Ku sitä käyttäytyy ja pysyy roolissaan niin se rooli kehittyy. Se on niinku ihan sellanen luontainen kehityskaari.

Yksi eläinhahmojen perusideasta on se, että ne yrittävät imitoida ihmistä ja ne tällä tavoin ovat ristiriidassa oman luonteensa kanssa. Pettissalo pyrkii aina käyttäytymään mahdollisimman tarkasti roolien maneerien mukaisesti. Esimerkiksi yhteistä eläinpuvuille on se, että ne eivät puhu mitään. Puvut ovat omia hahmojaan, ja Pettissalon mukaan ”se joka on sen puvun alla, on ihan toinen tyyppi”. Roolihahmot ovat ajan kuluessa onnistuneet kehittymään voimakkaasti.

Pässi(Lammas) on semmonen hajottaja tyyppi, häiriötekijä. Se lammas varmaan on niistä kaikkein semmonen niinku punkkarein[--] On se tavallaan niinku vahvistunut se taide mitä tekee[--] on paremmin niinku fokusoinut ne tunteensa siihen.

 

Hahmon luonteesta ja ulkonäöstä riippuen Pettissalo valitsee esiintymistilanteeseen aina sopivimman hahmon. Tästä esimerkkinä on Kamelin valitseminen esiintyjäksi lastenjuhliin.

Kameli on vähän semmonen sympaattisempi tai lempeempi. Se Lammas on vähän pelottavampi ku Kameli [--] kameli on tavallaan… siitä on kehittynyt niinku semmonen sosiaalisempi ja semmonen klohmompi tyyppi. Kyllä Lammaskin lasten kaa pärjää mut se voi joillekkin olla vähän pelottava. Se muistuttaa hiukan semmosta pääkalloa se sen pää.

Pettissalon esityksissään käyttämä musiikki on paitsi sidoksissa hänen omaan musiikkimakuunsa, myös hahmojen luonteeseen.

Mitkä nyt toimii esimerkiks Lampaalle parhaiten, niin Lampaan hahmo on tämmönen hevipässi. Se on vähänniinku luonteeltaan semmonen neljä-, viisvuotias uhmaikäinen penska [--] se on rakennettu se puku sellaseks että se voi hakata päätä seinään. Ja se kuuntelee Panteraa ja takoo päätänsä ovee vasten [--] sille sopii hyvin semmonen aggressiivinen ja tosi nopee hevimusiikki. Kameli puolestaan voi olla vähän tämmönen niinku enemmän, sanotaanko se voi soittaa vaikka Dinosaur Junioria taikka jotain katurockia. Mutta pässi on ehdottomasti semmonen hevi [--] lampaalle on tullu tämmönen ihan oma instrumenttinsa, tämmönen lasten puoliviulu, jota mä en oikeestaan osaa kauheesti soittaa, mutta ikään kuin korvakuulolta ja kokeilemalla niin lampaana sitten vinguttelen ja rääkkään vähän niinku korvia. Mutta se toimii hyvin. Eihän lampaat oikeesti osaa soittaa viulua!

Viulun Pettissalo löysi lapsuudenkodistaan, josta hän sitten keksi ottaa sen mukaan. Sanojensa mukaan hän ei sitä paljoa harjoittele, ja eikä esitykset edes olisi niin hauskoja, jos Lammas sitä osaisi oikeasti soittaa.

 

MOTIVAATIO JA INTO

Aluksi Pettissalo esiintyi lähinnä omaksi huvikseen, mutta nyt tekemisestä on muodostunut aktiivista ja monimuotoista taiteen tuottamista. Kaikki taiteen tekeminen on tiivistynyt elokuvantekoon. Elokuvan keinoin hän on pystynyt yhdistämään laajasti kaikkea osaamistaan.

Pettissalon mukaan tärkeimpiä syitä esiintymiselle ovat kuitenkin ihmisten viihdyttäminen ja ilahduttaminen. Luottamus siihen, että ihmiset tulevat huvittumaan. Hänellä on tarkoitus saada katselijoissaan aikaiseksi yllättyneitä reaktioita ja tuottaa heille tavallisuudesta poikkeavaa virikettä. Hän pääsee itse tarkastelemaan maailmaa naamion takaa, ja mukana on näin ollen myös pientä ”tirkistelijämentaliteettia”. Suurin osa ihmisistä Pettissalon mukaan ilahtuu ja yllättyy. Tietysti on myös se osa, joka ei hänen mukaansa ”noteeraa häntä ollenkaan”. Hyvin pieni osa on vihamielisiä, ja ei hän omien sanojensa mukaan ”tätä silloin tekiskään, jos tulis tiiliskivi päähän kokoajan”. Parhaat hetket saadaan kuvattua ja näistä myöhemmin tuotettua elokuvia. Aluksi esiintyminen tapahtui lähinnä oman huvin vuoksi, mutta nyttemmin se muodostunut aktiiviseksi ja monimuotoiseksi taiteen tuottamiseksi. Lisäksi hän on saanut esityksistään taloudellistakin hyötyä. Kolehtia keräämällä hän on päässyt jopa melko hyviin tuntiansioihin, ja maineen kasvamisen myötä Pettissaloa on tilattu erilaisiin tapahtumiin. Pettissalolla on esityksissään kuitenkin mukana myös omia henkilökohtaisia vaikuttimia:

Tavallaan vois väittää että se on mun pääasiallinen työ tai harrastus [--] on kasvanut tekeen tällasta touhua. Siihen liittyy varmaan koko henkilökohtanen historia [--] on semmonen halu ja tarve tehdä tätä juttua just nyt [--] et tää on niinku sellasta mitä mä haluun tehdä [--] sitte se on alkanut niinku poikii paljon lisää kaikkia omia taiteen muotojansa. Ihan perushalu on tehdä jotain mistä ite saa hyvän fiiliksen [--] tavallaan niinku oma semmonen henkilökohtanen maailmanparannusmetodi. Ja itsensä parantamis myös [--] mä sain sen vahvan mielikuvan, että mikä olis hauskempaa ku takajaloilleen noussut kameli joka soittaa ilmakitaraa jossain kadulla, ja yllättää töistä kotiin rientävät stressaantuneet ihmiset jotka miettii että onko tässä elämässä mitään järkeä, niin sillon sillä hetkellä niin mää olin tota aika allapäin ja sillai että olo oli surkee [--] sillä niinku hauskuutti ja piristi itseensä semmosella mielikuvitusleikillä. Kuunteli juuri jotain omaa lempimusiikkiaan. Eli se musiikki potkas semmosen mielikuvituksen, kuten se yleensä tekee, tämmösiin omiin fantasioihin.

Tuo on niin hauskaa esiintyminen vaikkapa Lampaana [--] kun normaalisti vaikka kävelee kaupungilla, sitä miettii että onko sitä nyt siistit vaatteet ja onko ryhti hyvin, mutta kun pukeutuu lampaaksi niin kaikki tämmöset pikkumaiset asiat häviävää [--] itsensä unohtaminen ja oman pienen minänsä. Tavallaan niinku saa semmosta itsevarmuutta, joka tän performanssityöskentelyn kautta sitten myöskin jää pysymään. Saa semmosta ikään kuin oikeeta kokemusta. Itsetunto on karttunut [--] on pistäny enemmän ja enemmän itteensä semmosiin tilanteisiin jotka on haastavia, ja pelottaa ja jänskättää [--] esiintymispelon voittaminen on kehittynyt

Roi Vaara on sanonut yhdellä kurssillansa, että kun ihmisellä on tarpeeks tylsää, niin sitte alkaa syntyyn jotain[--] kun tulee vimma tehdä jotain. Kun on tarpeeks pitkään möllöttänyt niin siihen kyllästyy [--] pakko pistää hulinaks.

Joskus voi olla vaikka silleen, että mää fundeeraan nyt että tänään täytyis vähän kuntoilla. Että täytyy saada niinku hiki pintaan niin voi lähtee vaan siitäkin syystä hyppiin tonne mattopiiskalla Panteraa. Ei sen välttämättä tarvi olla sen kummempi syy.

Pettissalolla on esityksissään paljon mukana myös ideologista taustaa. Esiintyessään Jyväskylän rallitapahtumassa, hänen hahmonaan oli Lammas. Koska Pettissalo ei omien sanojensa mukaan välitä ralleista eikä näe niissä mitään järkeä, hän koki luonnolliseksi vaihtoehdoksi valita hahmokseen anarkistisen Lampaan. Tästä seikkailusta koostui myös Lammasajot niminen lyhytelokuva. Kaduilla tekemissään ilmakitaraesityksissä hän haluaa myös hieman ironisoida rocktähteyttä ja idolinpalvontaa.

Se on vähän niin kuin minun oma maailmankatsomuskin suodattunut näissä esityksissä… kritisoida ja ironisoida tätä maailmaa, ja sen meininkiä semmosella humoristisella otteella, ettei kauheen ryppyotsaisesti.

Esiintyessään Hirviönä karaokeillassa, Pettissalon tarkoituksena oli alun perin laulaa MikkoAlatalon kappale Ihmisen ikävä toisen luo. Tätä kappaletta ei kuitenkaan löytynyt kappalevalikoimasta, joten hän päätyi käyttämään jo alussa mainittua Joutsenlaulua.

Esitys myös luonnollisesti kuvattiin, ja kuvatusta materiaalista Pettissalolla on tarkoituksena koostaa musiikkivideo. Mielenkiintoista Hirviön esityksissä on tietynlainen asioiden kääntäminen päälaelleen: Rujo hirviö joka viihdyttää yleisöään herkillä lauluilla.

 

Ideanahan se on ikään kuin ihan pukannu luonnostaan, ja sitte siitä jo tietää että sille on niinku tarve, että se pitäisi toteuttaa. Idea joka syntyy spontaanisti, niin se on tavallaan hyvä lähtökohta. Ja tässä on niinku taas humoristinen ohjelmanumero, joka ilahduttaa ihmisiä ja tavallaan ironisoikin sitä karaokekulttuuria. Ja mää en henkilökohtaisesti ikinä kuuntele kotona Mikko Alataloa ja mää pidän tätä kyseistä laulua erittäin pateettisena ja semmosena murhemielisenä itsesäälissä rypemisenä [--] ja sitte myöskin tavallaan esittää se sama fiilis mitä Mikko Alatalo on kenties tuntenut sitä laulua tehdessään[--] mitenkä sitä vois kuvailla kun Hirviö, oikee Hirviö laulaa sen. Että se on vähän ikään kuin kärjistettyä, havainnollistettua ja visualisoitua. Ja missä muuallakaan se vois ikään kuin paremmin toimia, kuin vähän semmosessa humalanhuuruisessa ravintolassa, jossa karaokeen se oma tuskainen tunne pitää sitten kajauttaa ilmoille… synkistely ja itsensä syyttäminen on vähän turhan pitkälle vietyä tässä suomalaisessa mentaliteetissa. Huumori ja ilahduttaminen siis toimii tämmösenä motivaationa [--] syvä luottamus tai olettamus siihen että ihmisiä tulee huvittamaan se.

 

Tulevaisuudessa Pettissalo on suunnitellut tekevänsä Robottipuvun. Myös tämän hahmon taustalta löytyy runsaasti ideologiaa. Kun eläinhahmojen taustalta löytyy varttuminen maaseudulla, olisi Robottiin tiivistynyt nykyinen eläminen kaupunkiympäristössä.

Yks mitä oon miettinyt pitkän aikaa ja kerännyt romuakin sitä varten niin on robottipuku… se ilmentää sitä kuinka pitkälle on ajautunut siitä maaseutumaisemasta ja siitä lapsuuden kasvuympäristöstä, että on tällasessa kellotetussa yhteiskunnassa kuten kaupungissa elänyt jo hyvin pitkään että sitä on alkanut niinkö tavallaan kokeen semmosta… elää ku robotti koneena… kannanotto niinku nykymaailmaan meininkiin. Tuloshakuinen elämä. Ja aika pitkälle kaikki toiminnot kaupungissa on kellotettua jo siitä lähtien, niinkö että bussiaikataulut sanelee koska pitää mennä johonkin, ja herätä että pääsee ja ehtii sinne, jossa täytyy tavallaan ansaita sen ja sen verran että pystyy elään näin ja näin paljon.

 

Mielenkiintoista on myös Pettissalosta puhkuva into ja energia. Hänellä on lähes poikkeuksetta koko ajan uusia projekteja kehitteillä, ja työmäärä ei ole vieläkään noussut liian raskaaksi.

Pettissalo kokee, että hänen toimeliaisuutensa taustalta löytyy ”perusväsäysinto”, itseohjautuvuus ja pyrkimys ”tehdä itse omat leikit”. Nuoruudessaan hänellä oli paljon harrastuksia, ja hän on toiminut myös aktiivisesti erilaisissa järjestöissä. Pettissalo on nuorempana myös harrastanut paljon urheilua, ja katsookin, että se on osaltaan onnistunut pitämään aktiivisen perusvireen. Pettissalon mukaan aktiivisuus on muodostunut hänelle elämänrytmiksi.

 

LOPUKSI

Pettissalon performanssitaiteessa voidaan löytää selviä piirteitä aikaisemmasta happening ja performance taidemuodoista, sekä 1900-luvun alkupuolella syntyneestä dadaistisesta taidesuuntauksesta.

Happening on monitaiteellinen ilmaisumuoto, joka yhdistelee musiikkia, teatteria ja kuvataidetta. Taiteenlajin katsotaan syntyneen 60-luvulla ja olevan 80-luvun performancen edelläkävijä. Happening ja performance käsitteiden välillä on kuitenkin epäselvyyttä. Toisaalta niiden katsotaan tarkoittavan samaa asiaa, toisaalta happeningia pidetään puhtaasti 60-luvun ilmiönä ja performancea tämän jälkeläisenä. Happeningin perustavia ajatuksia ovat yllätyksellisyys ja kokeilevuus, sen tarkoituksena on hätkähdyttää ja herätellä ihmisiä. Asioita yhdistellään yllättävillä tavoilla ja esityksissä pyritään irtautumaan totutuista kaavoista. Happeningin katsotaan syntyneen yhdysvalloissa, vaikka samansuuntaisia ilmiöitä oli 50-luvulla nähty myös Japanissa. Myös Suomeen happening tuli 60-luvun alussa. Keskeisinä vaikuttajina suomalaisessa happeningissa olivat muusikko ja säveltäjä Henrik Otto Donner sekä amerikkalainen teatteriohjaaja Ken Dewey (Koskimaa). Performancessa huomio keskittyy usein erityisesti taiteilijan kehoon esityksen keskeisenä välineenä. Suomessa performanssi toimi merkittävänä tienraivaajana taiteenvälisiä rajoja murtaneella 1980-luvulla. Keskeisiä tekijöitä ovat olleet muun muassa Jack Helen Brut ja Homo $ -ryhmät, Roi Vaara ja Teuri Haarla (WSOY CD-Facta 2003).

Dadaismi toimi yhtenä modernin taiteen edeltäjänä tuoden runsaasti vaikutteita happening- ja performanssitaiteeseen. Dadaismi oli Zurichin Cabaret Voltairessa vuonna 1916 syntynyt liike, joka syntyi vastareaktiona porvarillisuutta ja kaikkia taiteessa ja yhteiskunnassa ilmeneviä perinteisiä arvoja kohtaan. Sen näkemyksiin kuului käsite anti-taiteesta. Sillä viitattiin ideaan olla kaiken perinteisen, sovinnaisen taiteen vastakohtana, ja pyrkiä vastustamaan kaikkia siinä ilmeneviä kauneuskäsitteitä ja kaavoittuneita muotoja. Dadaistien mukaan kaikki mitä ihminen tekee, on taidetta. Dadaismin yhtenä perustana on myös irrationaalisuus, ja se toimikin keinona ilmaista tuntemuksia ja hämmennystä ensimmäisen maailmansodan repimää maailmaa kohtaan. Näyttämötaiteessa dadaismin lähtökohtina olivat improvisaatio, spontaanius ja sattuma, jotka toimivat esityksien ohjaavina tekijöinä. (Henkin Melzer 1973; Goldberg 2001; WSOY CD-Facta 2003).

Myös Pettissalon taiteessa on hyvin pitkälle kysymys spontaaniuden, improvisaation ja sattuman liitosta. Esityksien ja hahmojen taustalta löytyy tietynlainen irrationaalisuuden sekä asioiden nurinkurisen ja viistoutuneen esittämisen perusta. Vastaavanlaisuutta löytyy myös Pettissalon tuottamista lyhytelokuvista. Lisäksi Pettissalon ideologisesta maailmankuvasta löytyy paljon vastareaktiota kulttuurissamme oleviin ilmiöihin, kuten esimerkiksi yhteiskunnan mekaanisuuteen, Karaokekulttuuriin, idolinpalvontaan ja autourheiluun. Pettissalon perustavana ajatuksena ei kuitenkaan ole tuomita vallalla olevia ilmiöitä, vaan tuoda mukaan tuulahdus hyväntuulista ironiaa.

Tutkimuksen ohella on ollut hyvin mielenkiintoista seurata Pettissalon työskentelyä, ja nähdä hänen tuottamiaan teoksia. Haastattelujen aikana Pettissalo myös tunsi itsekin oppivansa itsestään uusia asioita. Keskustelujen ja haastattelujen myötä tuli esille paljon uusia ja aikaisemmin tiedostamattomia asioita. Pettissalon tekemä performanssitaide on lajissaan niin ainutlaatuista, että se toimi loistavana tutkimuskohteena. Ehkäpä mielenkiintoisimmaksi asiaksi tutkimuksessa nousi niiden pienien rakennusaineksien löytäminen, jotka ovat toimineen osatekijöinä tämänkaltaisen taidemuodon syntymisen mahdollistajana. Kuten oletettua, näitä rakennusaineksia löytyi niin menneisyydestä, kuin nykyistenkin tapahtumien aiheuttamista reaktioista.

 

Viimeisen haastattelun lopuksi pyysin Pettissaloa vielä kuvailemaan omaa luonnettaan, johon hän vastasi naureskellen:

Helppo vastaus: Siinä on vähän kamelia, siinä on vähän lehmää, sitten siinä on vähän lammasta ja hirviötä… utelias, mutta arka niin kuin Lehmä. Jääräpäinen, tämmönen joka puskee tahtonsa läpi, kuten Lammas. Ja sitte semmonen itsesäälissä rypevä raato, kuten Hirviö. Sellanen hyvin kestävä ja joustava, kuten kameli. Siis semmonen joka jaksaa painaa vaikka pitkän aavikon läpi. Kyl nää kaikki hahmot tavallaan liittyy mun luonteeseen [--] ja työn määrä mitä on tehnyt niin tuntee ittensä völillä Robotiksi. Siis on tullu tehtyä aika ylivaihteella töitä[--] Se voi olla että mä teen lopputyökseni sitte Robotin, jossa yhdistyy kaikki tekninen osaaminen.

 

 

 

 

LÄHTEET

 

Henkin Melzer, Annabelle (1973) “ The Dada Actor and Performance Theory”. The Art of Performance. Critical Anthology. Toim. Gregory Battcock and Robert Nickas. U.S.A. S.37-55

 

Goldberg, Roselee (2001) Performance Art. From Futurism to Present. Kolmas painos.

Singapore: C.S. Graphics

 

Koskimaa, Raine. ei päiväystä. ”Kirstinä ja performance” http://www.cc.jyu.fi/~tiiukois/kirsti~1.htm

(Tarkistettu 18.5.2005)

 

WSOY CD-Facta 2003 (2003)

 

Haastattelu Mika Pettissalo 11.10.2004. Aineisto tekijän hallussa

 

Haastattelu Mika Pettissalo 12.4.2005. Aineisto tekijän hallussa